(aivot) Narikassa

Pikkujoulut, osa 1

2006-11-22T05:34:00.000-08:00

Kaksi pukumiestä saapuu narikkaan raahateen välissään vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja tummaan pukuun sonnustautunutta, sammumispisteessä olevaa kaveriaan:
"Hei Jukka kaiva sitä lappua ny!"
"Örrgh...shtana.."
Seuraavana hetkenä Jukka alkaa nykiä ja lopulta lohenpunainen oksennus purskahtaa suusta puoliksi itsensä ja kavereiden päälle, puoliksi narikkatiskille.
"Jukka heei! Mitä sä ny! Jukka perkele!" toinen kavereista huutaa ja irrottaa otteensa kaveristaan ja Jukka päätyy polvilleen lattialle omaan oksennuslammikkoonsa.

....................................................................

"Hei kissu! Kissuuuu!!" huutaa humalainen mies tiskillä. Tunnen verisuonteni pullistuvan.
"Niin mitä?!"
"Sulla on aivan EHANAT tissit!" mies jatkaa tuijottaen tiivistii etumustani. "Shaisko niitä vähä kokeilla?"
"No mitäs luulisit?"
"Ihan vähän vaan hei...No älä ny suutu!"
Miehen kaveriporukkaa nauraa rehottaa äänekkäästi kaverinsa ympärillä:
"No ootpa sä herkkähipiäinen! Leikki leikkinä heeeeii!"

...................................................................

Persoonallinen vakkarinainen saapuu narikkaan uusimman saaliinsa kanssa lähteäkseen kotiin ja kaivaa narikkalapun rintaliiveistään. Diivan elkein hän pukee takin ylleen ja ilmoittaessani narikan olevan kaksi euroa hän kääntää katseensa mieheen:
"HÄN maksaa!"
Mies kaivaa kukkarostaan kahden euron kolikon ja on ojentamassa sitä minulle, kun nainen älähtää: "No mutta pitäähän sun nyt vähän tippiä antaa! Ainakin neljä euroa annat noin mukavalle tytölle!"
Mies näyttää vaivaantuneelta ja kaivaa kukkarostaan lisää rahaa, naisen luodessa minuun tietäviä katseita. "Kyllä se kaksi euroa on ihan tarpeeksi." sanon miehelle, joka ei kuitenkaan ota minua kuuleviin korviinsa. Nainen riemastuu ja halaa minua, kääntyen sitten taas miehen puoleen: "Kuule musta tuntuu että se on vähintään KUUSI euroa! Kaiva kaiva, tytöllä on tässä asiakkaita odottamassa!"
Sitten hän kääntyy puoleeni ja supattaa korvaani jotain rikkaista miehistä ja siitä, kuinka minun kannattaisi hymyillä vähän enemmän niin saisin heiltä varmasti enemmän rahaa.

..............................................................

Korotuksia

2006-09-12T01:03:00.000-07:00

Saavun työpaikalle hyvissä ajoin, että ehdin juoda kahvit ja jutella maailmanmenosta portsarien kanssa. Istun tyytyväisenä laihan kahvini kanssa tuolille, kun nuorempi pokeista lähestyy minua kasvoillaan vakava ilme:
"Olisi ilmoitusluontoista asiaa..."

Lukuisat toinen toistaan huonommat vaihtoehdot käyvät mielessäni: palkkoja lasketaan, joku saa potkut, työvuorot vähenevät..
"Meidän narikkamaksu on nykyään kaksi euroa."
Jähmetyn kauhusta enkä oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Silmissäni vilisevät kymmenien vaikeiden asiakkaiden epäuskoiset kasvot ja korvissani soivat vastalauseet.

"Se on ihan yleinen korotus, kaikissa muissakin ravintoloissa nostetaan."
Portsari yrittää selvästi tyynnytellä. Taidan olla naamasta aika punainen.
"Mitä mä sanon asiakkaille kun ne alkaa siitä napista? KAIKKI kuitenkin napisee!" saan vihdoin kysyttyä.
Portsari miettii hetken ja vastaa: "Sano, että se menee henkilökunnan mielenterveyskassaan."

Illan aikana kukaan ei valittanut nousseesta maksusta.

...............................................................................................

Humalainen pukumies hiiviskelee kohti narikkatiskiä ilkikurinen ilme kasvoillaan:
"Mitäs jos mä jättäisin nämä mun kalsarit sinne narikkaan?" hän hönkäisee.
Tuijotamme vuoroin miestä ja vuoroin toisiamme.
"Saisinko mä nämä kalsarit sinne jättää?" mies jatkaa. "Ne on puhtaat tietenki!" hän rääkäisee.
"Jos nyt et kuitenkaan. Että ihan jatkat vaan peremmälle, ole hyvä."

Mies vaihtaa kasvoilleen yllättyneen ilmeen, joka vaihtuu silmänräpäyksessä irvitykseksi. Hänen kätensä kohoavat soittamaan ilmakitaraa ja hän huudahtaa: "I'm gonna party like it's a hard day's night!" ja katoaa sitten ihmisten joukkoon.

........................................................................................

Normaalista asiakaskunnasta täysin erottuva pitkä rokkipoika huojuu narikan kulmalla ja menen kysymään narikkalappua. Poika kaivelee kukkaroaan ja katselee sitten ympärilleen:
"Onkohan.... onkohan se sitten vaimokkeella se narikka..."
"Niin olisikohan. Pitäisköhän sun käydä etsimässä sitä ja kysymässä."
"Pitäis varmaan. Tota niin et sä varmaan sitä sieltä löydä ilman sitä lappua?"
"Juu en. Onko se takki minkälainen? Oliko taskuissa jotain?"
"Sä taidat yrittää iskeä mua!"
"En sentään. Heihei!"

Siirryn tiskin toiseen reunaan asiakaspalveluun ja sivusilmällä seuraan rokkipojan tekemisiä toisella reunalla. Kovasti kukkaroa kaivetaan ja taskuja, huokaillaan ja kirotaan. Jossain vaiheessa lappu löytyykin ja narikkakaverini yrittää sitä mieheltä ottaa:
"Eikä kun mä haluan sen pitkän ja tumman!"

Otan viimeiseltä asiakkaalta maksun ja siirryn rokkipojan puoleen. Haen takkinsa ja muistan kehua kuinka hienosti hän lapun löysi. Ja maksu olisi sitten kaksi euroa.
Mies kaivelee kukkaroaan uudestaan, eikä rahaa tunnu löytyvän.
"Mitä mä nyt teen? Ei oo ku kortti..." hän huokaa surullisena.
"Kuule tehdään niin, että sä maksat sen ens kerralla. Tai vaikka huomenna tuut käymässä."
"Oikeasti? Kävisikö se niin! Mä LUPAAN tulla huomenna! Sä oot niin ihana! Sä oon ihanin portsari mitä mä oon ikinä nähnyt!" mies toitottaa ja halaa minua.

......................................................................................

Lauantai 12.8.2006

2006-08-14T05:05:00.000-07:00

Vähäeleinen vakkarinainen saapuu ravintolaan heti kymmenen jälkeen ja hetkeä myöhemmin poistuu. Palaaminen tapahtuu parin tunnin kuluttua, jolloin hän lipunmyyjä nappaa häntä hiasta ja pyytää esittämään pääsylipun. Narikkaan päästyään vakkarinainen nauraa:
"Siis tuo lipunmyyjä ei muistanut mua, vaikka käytiin alkuillasta!"
Minä: "Niinkö? Ei se taida muistaa oikein ketään."
Vakkari: "Uskomatonta! Minä sanoin sille, että kuinka sinä et minua muista! Minähän olen illan komein nainen!"

................................................................................

Oudon oloinen mies seisoo narikan edessä ja selvästi miettii kovasti jotain. Hetken kuluttua hän astuu lähemmäs ja kysyy:
"Onkos tytöillä joku koulutus tänä työhön?"
Minä: "Koulutus?"
Mies: "Niin. Joku koulu käyty?"
Minä: "Tekö meinaatte että amiksessa on semmoinen narikkalinja, jossa opetetaan kuinka laitetaan takki naulaan?"
Mies: "Niin. Semmoisenko ootte käyneet?"
Minä: "Joo, kyllä. Se on se vaatesäilytyksen peruskoulutus."
Mies: "Justjust..Tuota tekö sitten myytte näitä narikan nauloja vai?"
Minä: "Kyllä. Aina vuodeksi eteenpäin myydään! Olisitteko semmoisesta kiinnostunut?"
Mies: "Niin... Ei minulle taida oikein vuodeksi olla käyttöä kun harvemmin käyn..Mutta ihan hyvä idea, ei siinä mitään..."
Mies tuumii vielä hetken ja jatkaa sitten matkaa. Meitä naurattaa.

..............................................................................

Pe ja la, 21.-22.7.

2006-07-23T01:30:00.000-07:00

Vähäeleinen vakkarinainen saapuu jälleen narikkaan:
M: "No mutta hyvää iltaa!"
N: "Heii...Poika lähti Helsinkiin niin pääsi mamma taas bailaamaan." nainen virnuilee.
M: "Se taitaa se poika olla aika usein siellä Helsingissä?"
Nainen on hetken hiljaa ja alkaa sitten nauramaan: "Nojoo."

Nainen riisuu takkiaan ja selittää kaikenmoista; kuinka iäkäs bussikuski häntä ahdistelee ja kuinka hänellä on maailman paras 28-vuotias hieroja, joka hieroo auki kaikki paikat, jopa SIELTÄ.

........................................................................

Vanha pitkätukkarokkari saapuu naisen kanssa narikkaan. Jonkin aikaa turhaan narikkalappua etsittyään alkaa hän raakkua käheällä äänellään: "Satana! Satana tuokaa se mun takki!"
Tarkkana työntekijänä Neiti Vahtimestari muistaa minne rokkarin sata kiloa painava nahkatakki alkuillasta ripustettiin, ja käykin samantien tarkistamassa mitä sen taskuista löytyy: musta Colt ja Nokian puhelin, jonka kuoressa on tiikerin kuva:
Minä: "Onko sulla siellä taskuissa jotain?"
M: "Vitustako mä tiän mitä siel on."
N: "No oisko siellä joku kännykkä vaikka? Mimmonen sun kännykkä on? Onko siinä joku kuva? Vaikka jonkun ELÄIMEN kuva?"
M: "Emmä tiä missä se on! Missä mun puhelin on? Musta puhelin!" mies raakkuu vaihteeksi naiselleen.

Nainen on selvästi rokkaria rauhallisempi ja selväpäisempi ja yrittääkin kalastaa herralta tietoja. Samalla hän selittää minulle:
N:"Me vasta äsken tavattiin ja tää mies on jotenki niin pelottava kun se on niin vihainen. Vähän mua välillä pelottaa että kohta se lyö, mutta mä tiedän että se on pohjimmiltaan mukava tyyppi ja haluan sen mukavan tyypin jostain tästä löytää."
Minä: "No onnea yritykselle."

Jonkin aikaa muita asiakkaita palveltuani käännyn taas rokkarin puoleen, joka tässä vaiheessa on jo luopunut toivosta lappunsa löytämiseksi. Nainen yrittää edelleen kysellä mistä takin voisi tunnistaa:
N: "Se kännykkä on siellä sun takin taskussa. Minkälainen se on? Nämä tytöt yrittää sua vain auttaa, ei ne tiedä muuten mikä takki on sun."
Mies: "Vittushatana mä en edes tiedä missä mun kännykkä on! Pistä se turpa jo kiinni vittu mä haluan mun takin NYT! Missä se mun takki on?" mies kääntyy minun puoleeni. Tässä vaiheessa nainen alkaa itkemään ja juoksee vessaan.
Minä: "Niin, mä en vo tietää mikä se sun takki on jos sä et kerro mistä mä sen tunnistan. Mieti nyt, että onko sulla siellä taskuissa jotain."
Mies: "Sytkäri. Musta."
Minä: "Ai Coltin sytkä?"
Mies: "Joo."

Haen takin ja kiikutan sen miehelle, joka kaivaa samantien sen taskusta puhelimensa.
Minä: "No katos ny, siinä on tiikeri."
Mies: "Niin on...joo..."
Minä: "Se ois sit yks ja viiskyt."
Mies: "Minne se nainen meni?"
Minä: "Tonne vessaan se meni."
Mies: "Sitäkö täs pitää sit venaa. Vittumä mitää venaa."

Mies kiskoo takin päälleen ja nainen palaa paikalle yllättyneenä että takki on löytynyt.
N: "Hei mahtavaa, kiitos sulle! Kyllä sä sait tolta tytöltä niin hyvää palvelua!" nainen kääntyy puoleeni: "Onks tää maksanu jo? No nyt maksat! Yks ja viiskyt, niin mahtavaa palvelua sait!"
Mies örisee ja rohisee ja jonkun ajan kuluttua saa kaivettua rahat. Nainen kiittää ja halaa minua ja lähtee sitten miestä mukana vetäen pois.

..........................................................................

Tuttu naisasiakas saapuu ravintolaan ja toimittaa narikassa:
"Mä jotenkin ajattelin ettei varmaan olis paljoa porukkaa tääl, kun on Jazzit ja kaikki ja sielläki näky niin paljon näitä vakionaamoja täältä. Mä sit sieltä kumminki lähdin seitsemältä tekeen pojalle ruokaa ja ajattelin sit siinä kotona et no vittu, kai sitä vois lähtee. Ja tänne mä sit tulin, vaikka ei tääl kyllä paljoa porukkaa oo."

.........................................................................

Perjantai 9.6.2006

2006-06-10T07:21:00.000-07:00

Vanhempi mies saapuu narikkaan ja antaa minulle takkinsa. Kääntyessäni viedäkseni takin naulakkoon mies huutaa perääni ja selittää jotain tupakoista. Vien takin takaisin ja hän alkaa kaivelemaan taskujaan kuin hidastetussa filmissä, tupakka-askia löytämättä. Hetken kaiveltuaan hän nostaa katseensa minuun ja sammaltaa:
"Onko shulle koshkaan käynyt niin, että et kotona löydä alushhousuja?"

...............................................................

Edellisviikonloppuna turhankin tutuksi käynyt keski-ikäinen pyylevä mies saapuu heti kymmenen jälkeen ravintolaan:
M: "Taasko sä oot täällä? Sun pitäis olla jossain muualla!"
Minä: "Ihan niinkuin viime viikonloppunakin...."
M: "Kyllä mä tiedän miks sä täällä oot! Sä oot täällä iskemässä miehiä!"
Minä: "Jos otetaan huomioon, että täällä miesten keski-ikä on lähempänä viittäkymmentä niin tuskinpa vain."
M: "Joopajoo, kuule! On täällä nuoriakin! Sen takia sä täällä oot töissä!"

Olin edellisviikonloppuna käynyt molempina päivinä hänen kanssaan keskustelua siitä, miksi "oikeasti" olen narikassa töissä. Hän kun oli varma että siihen on yksi toinen syy kuin rahan tarve ja mukava duuni. Hänen mielestään nainen on narikassa samasta syystä kuin armeijassakin: etsimässä miehiä. Raivostuttavaa inttämistä.

...............................................................

Edellisviikonlopusta tuttu vähäeleinen vakkarinainen saapuu ystävättärensä kanssa narikkaan:
N: "Siis taas te ootte täällä..Kuinka te jaksatte?? Mä en jaksais kyllä...Onko toi oikeesti kivaa työtä?"
Minä: "Kyllä."
N: "Ihanks totta? Niin tai on se varmaan mukavaa kun on niin vaihtelevaa..."
Minä: "Niiiiin ja sitten kun on niin ihania asiakkaita!" huokaan ja hymyilen naisille aurinkoisen merkitsevästi.
Naiset: "Niiiiiin tottakaaiii!" he hymyilevät minulle takaisin tietämättä olinko tosissani vai vittuilinko vain.

La 3.6.2006

2006-06-04T04:14:00.000-07:00

Ennestään tuntematon kolmikko saapuu ravintolaan heti kymmeneltä:
"Onpa täällä vielä hiljaista!" naisista vanhempi ihmettelee. "Mihin aikaan tänne yleensä tulee ihmisiä?"
"Yleensä tuossa joskus puolenyön aikaan. Saapi tosin nähdä kuinka nämä tämän päiväiset juhlat vaikuttavat asiaan." vastaan.
"Vai niin. Meillä Helsingissä ravintolat ovat tähän aikaan jo iiihan täynnä juhlijoita!" nainen jatkaa.

--

Tuntia myöhemmin kolmikko saapuu narikkaan käydäkseen välillä jossain muualla:
"Koska toi bändi oikein alkaa soittamaan? Helsingissä aloitetaan yleensä heti kymmeneltä."
"Kyllä sen tässä yhdentoista aikaan pitäisi aloittaa."
"Pitääkös tää narikka maksaa uudestaan sitten kun taas kahden aikaan tullaan takaisin?"
"Ei tarvitse."
"Mutta mitä jos ette muista että ollaan käyty jo?"
"Eiköhän me muisteta..."

...............................................................................

Nelikymppinen mies saapuu lähtöaikeissa narikkaan ja saa takkinsa.
Minä: "Ja se olisi se yksi ja viisikymmentä."
M: "Joo...Jaah, hoidetaanpa tämä ihan ensimmäisenä ettei sitten unohdu."
Mies kaivaa lompakkonsa kolikkotaskusta vihkisormuksen ja pujottaa sen nimettömäänsä.

.................................................................

Yleensä niin vähäeleinen vakkarinainen saapuu narikkaan ja kääntyy puoleeni:
N: "Musiikki on niin ihanaa kun on kännissä!" hän huudahtaa.
Minä: "Niinkö?"
N: "Joo! Aivan mahtavaa! Hei onks sulla ihanaa?"
Minä: "Ei varsinaisesti."
N: "Onko sulla hyvä palkka? Mä en tajuu miten tommosta työtä voi jaksaa!"
Minä: "Ihan tarpeeksi hyvä."
N: "Aijaa! No mutta mä en kyllä jaksais tommosta työtä! Mut kivaa iltaa sulle! Mä laitan tän lapun tänne näin, muistathan sä sitten? Koska mä en IKINÄ sitä sit löydä!"

Perjantai 5.5.2006

2006-05-06T02:50:00.000-07:00

Valomerkin jälkeen viimeisten asiakkaiden joukossa narikkaan saapuu nuori, kiharatukkainen mies ja vanhempi, rempseä vakkarinainen. Kutsuttakoon häntä vaikka Lissuksi, hän tulee varmasti esiintymään tulevissakin postauksissa. Yksi lempiasiakkaistani.

M: "Tää Lissu täs on mun esimies!"
Lissu rääkyy kovaan ääneen vieressä: "TJOOO! Voikshä KUVITELLA!"
Mies kääntyy minuun päin: "Sä oot kyllä tosi älykkään näköinen."
Minä: "Niinkö?"
M: "Joo." Hän katselee minua tutkivasti: "Saanks mä kysyy yhden kysymyksen?"
Minä: "No, kysy pois."

M: "Ootko sä kauppakorkeessa?"
Minä: "En todellakaan."
Lissu repeilee miehelle vieressä: "Hei SORI mut naurattaa vähä!"
M: "Entä sit yliopistolla? Ootsä siellä?"
Minä: "No en kyllä sielläkään."
M: "Aijaa..." Hän kääntyy työkaverini puoleen "Onko hän ihan ammattilainen vai?"
Työtoveri: "Joo kyllä hän taitaa olla."
M: "Aha aha." hän kääntyy takaisin puoleeni "Oisko sulla hei jotain käyntikorttia?"
Minuakin alkaa jo naurattamaan Lissun repeileminen: "Eipä kuule taida olla tähän hätään."
M: "Mistä mä sit voisin tavoittaa sut?"
Minä: "Täältä."
M: "Siis mä ihan oikeasti haluisin nähdä sut joskus."

Lissu nauraa räköttää vieressä. Minä toivotan hyvää illan jatkoa ja poistun takavasemmalla. Miehen päästessä ulko-ovelle asti kuulen hänen kyselevän portsarilta nimeäni.

Lauantai 30.4.2006

2006-04-29T18:31:00.001-07:00

"Se ois euro viiskymmentä."
"Siis täähän maksettiin jo tullessa!"
"Ei, vaan kaikki maksavat lähtiessä."

*jupinaa*

"Joo kyllä mä tiedän miks te otatte sen maksun vasta kun ihmiset lähtee!"
"Niinkö?"
"Joo, kato, en mä oo mikään idiootti."
"..."
"Se on se kun ihmiset on siinä kunnossa kun ne lähtee pois, että ne ei tajuu kuinka paljon rahaa teille antaa. Eikä ne tajua ottaa vaihtorahojakaan! Kyllä mä tiedän! Huijausta koko juttu kato!"

.....................................................

Viisikymppinen mies on maksamassa:
"Onkos tämä ravintola se, mistä kirjoitettiin lehdessä?"
"Jaa kuule en tiedä kun en lue lehtiä. "
"Onkohan tämä se?"

Mies nojailee tiskiin omistajan elkein jatkokysymystä odottaen.

"No mitäs siellä lehdessä sitten oikein luki?"
"Niiiin siellä luki että annetaan aina vaihtorahat väärin!" hän julistaa.
"Ai niinkö siellä luki? No ohhoh."
"Joo kuule! Onko se tämä se paikka?"
"Kuule en usko. Ole hyvä."
Ojennan miehelle vaihtorahat.
Mies laskee suurelkeisesti saamansa rahat ja silmäilee minua merkitsevästi.
Jätän suurelkeisesti hänet huomioimatta ja katsahdan työkaveria merkitsevästi.

...............................................

Sekavahko mummeli saapuu valomerkin jälkeen narikkaan viimeisten joukossa:
"Mun takki....en löydä sitä...."
"Niin onko sulla se lappu hukassa vai? Ootko katsonu taskut?"

Mummeli tuijottaa ja vääntelee naamaansa
"Mää oon....asiakas....mä oon asiakas....täs ravintolas.."
"Niin, niin te olette. Minkälainen se takki on?"
"Mitä se sulle kuuluu."
"Jaahas. No, antaa olla sitten."

Mummeli kaivelee kukkaroaan ja löytää narikkalapun.
"Se olisi sitten yksi ja viisikymmentä."
"Jaaaa....En tiedä...onko sitten rahaa..."
"No toivotaan että on."
"Ai miksi...toivotaan? Hä?"
"Niin oishan se varmasti mukavaa jos olis. Sitä rahaa."

Mummeli tuijottaa minua epäuskoisen vihaisesti, mutta leppyy samantien. Hän ojentaa minulle kukkaronsa josta kaivan rahat.
Toivotan hyvää yötä, mummon katse harhailee seinissä ja hän hihittää itsekseen.

Helsinkiläiset ja vainoaja

2006-04-22T18:22:00.000-07:00

"Ai siis maksaaks tää jotain? Johan on...Ei meillä Helsingissä tarvitse ikinä maksaa!"

........................................

"Niin tämäkös maksetaan nyt lähtiessä? En tahtonut muistaa, koska Helsingissä tavataan ottaa maksu aina etukäteen."

........................................

Nuorempi miesasiakas, jonka muistan sinnikkäänä iskijänä reilun vuoden takaa, tulee narikan tiskille nojailemaan ja aloittaa juttua:
"Sä se oot vieläkin yhtä kylmän näköinen."
"Joo, se on mun duunii."
"Hehheh, niinhän se..Taidat vaan sillä hätistellä kaikki ihailijat karkuun."
"..."

Mies lähtee ja palaa myöhemmin takaisin, tällä kertaa sivutiskille istuskelemaan:
"Sä se oot jaksanu täällä jo aika pitkään tehdä duunia."
"Joo, onhan täs muutama vuosi mennyt. Tosin oli tossa viime vuonna vähä pidempi tauko."
"Aijaa? No mut mä kans asuin muualla, en sit vissiin onneks menettäny mitää?"
"..."

Mies lähtee ja palaa myöhemmin takaisin, jälleen sivutiskille:
"Tieksä, mä oon taas kiertäny koko tän baarin läpi ja sä oot edelleen kaikista kaunein nainen. Tuuks vähä tänne hetkeks jutteleen?"
"En mä nyt, mulla on täs töitäki."

Mies jatkaa sitkeästi vääntämistään ja tuijottamistaan valehtelematta parisen tuntia.
"Kyllä sä oot vieläki mun rakas hei, jos sulla ei olis tota vahtikoiraa (työkaverini) tossa niin voisin sanoa sulle vähä muutakin..."

Jätän miehen täysin huomiotta ja keskityn tekemään itsestäni kiireisen näköisen.
Mies istuu tiskillä vielä reilun puoli tuntia ja katoaa sitten saliin. Hieman myöhemmin hän yrittää takaovesta narikkaan sisälle. Epäonnistuttuaan hän kiertää takaisin tiskille ja pyytää takkinsa, sitten vuoroin istuu tiskillä tai harhailee salissa. Jossain vaiheessa vinkkaan portsarin auttamaan ja tämä heittää miehen ulos. Mies kuitenkin palaa vielä kerran, ja portsarin jälleen tullessa hän takertuu narikan tolppaan ja roikkuu siinä, selittäen jotain mitä onneksi en kuule.

Pitkät pyhät, Osa 2

2006-04-16T10:37:00.000-07:00

Mies tulee narikkaan ja saa takkinsa. Hän maksaa kymmenellä eurolla ja annan vaihtorahat takaisin. Saatuaan takin ylleen hän sanoo maksaneensa viidelläkympillä, tästä vaihtorahasta puuttuu neljäkymmentä euroa. Vastaan että höpöhöpö, se oli kymppi. Äläkä väitä, koska minä olen tässä se, joka on selvinpäin. Mies jää hölmistyneenä kaivelemaan kukkaroaan.

Hetken kuluttua miehen ystävä on saapunut myös narikkaan ja kyselee takkinsa perään, joka kuulemma oli samassa naulassa aikaisemman herran kanssa:
"Missä se mun takki on?"
"Tarvisin sen teidän narikkalapun että pystyn sen tuolta löytämään. Se on tämmöinen."
"Eieiei kun se mun takki oli samassa ton mun kaverin kanssa."
"Siinä naulassa ei valitettavasti ollut kuin tämä yksi takki."
"Käyppäs nyt kuule katsomassa, kyllä se siellä on!"

Muutaman tarkistuskerran jälkeen ja useamman muunkin naulakon läpikäymisen jälkeen asiakkaalla alkaa verenpaine nousta. Samoin minulla:
"Kuinka sä selität sen että se mun takki ei oo siellä? Kuinka SÄ selität sen, että se takki on sieltä kadonnut?!"
"Mun ei sitä tarvi selitellä jos sä ite oot sen sun lappus hukannut! Koita nyt vaan käydä taskus ja tavaras läpi jos se vaikka löytyis!"
"Mä oon kuule kaikki jo katsonu ja meillä on se sillä samalla lapulla ollut! Sä et kuule täälä edes ollut sillon kun mä tänne tulin!"
"No itseasiassa mä oon kyllä seissyt tässä kello kymmenestä lähtien ja muistan oikein elävästi kun sä tänne tulit."

*molemminpuolista huutoa*
*epäuskoista tuijottamista*

"Mees nyt etsimään se takki! Jos sitä ei löydy niin mä pidän huolen että sulla ei enää duunia täällä ole!!"
"Sä voit kuule mennä sanomaan vaikka tolle pokelle tonne ovelle jos sitä kiinnostais tulla sitä sun takkia etsimään, koska mä en sitä aio tehdä."

Asiakas mulkaisee minua vihaisesti ja lähtee painelemaan kohti ovipokea. Hetken kuluttua hän palaa ja ojentaa narikkalappunsa työkaverilleni.
En voi olla hymyilemättä. Kysyn että no, mistäs se lappu löytyi? Taivastaakos tuo tippui?
Mies tuijottaa ja kihisee.

Takin saatuaan sanon narikkamaksun olevan euroviisikymmentä ja mies hermostuu uudestaan:
"Ja vieläkö tästä pitäs maksaa?! Just joo! Ei minkäänlaista palvelua ja vielä pitäs maksaa!"
Hän kaivaa pankkikortin kukkarostaan ja heittää sen tiskille.
"Valitettavasti meillä ei tässä narikassa käy kortti ollenkaan. Eli jos sulta ei käteistä löydy niin ihan vapaasti voit mennä vaikkapa tonne tiskille höyläämään."
"Se on sun oma vikas jos ei kortti käy! Sitten mun ei tarvi maksaa ollenkaan!"

Tässä vaiheessa miehen aikaisemmin niin mukana ollut ystävä kehottaa miestä menemään ja höyläämään. Miehet käyvät yhdessä tiskillä ja palaavat vähän myöhemmin maksamaan.
Asiakas heittää tiskille kymmenen euroa ja työkaverini antaa hänelle vaihtorahat:
"Noh! Missä se kuitti viipyy!? Mitä tää makso?"
"Se oli sen yks ja viiskyt."
"Noni, kuitti tänne niinku olis jo!"

Portsari salin puolelta kävelee sattumalta narikan ohi ja kuulee asiakkaan huudon, tulee tiskille ja kysyy työkaverilta paljonko mies antoi. Hän kaivaa kassasta miehen antaman kympin ja antaa sen miehelle:
"Pidä kymppis ja pyyhi sillä vaikka persees, mutta nyt sä lähdet helvettiin täältä!"

Ja niin miestä vietiin.

Omat kädet tärisivät vielä puoli tuntia tapahtuneen jälkeen. Raivostuttavaa.

Pitkät pyhät, Osa 1

2006-04-15T09:55:00.000-07:00

Hintelä mies horjuu narikan ohi kohti vessaa oksennuksen valuessa suusta.
Vanaa seuraamalla löytänee helposti takaisin lähtöpisteeseen.

..................................................

Nojailen salin puolella tilan jakajaan ja tähyilen katon rajassa olevaa televisiota. Miesasiakas seisahtuu eteeni ja peittelemättä tarkastelee minua päästä varpaisiin, sanoo sitten: "Sullon hyvä runko. Ooks joku voimistelija vai?"

.................................................

Pöydässä narikan vieressä istuu poninhäntäinen, tukeva mies ja tämän vaaleahiuksinen naisystävä. Mies vääntää naisen niskaa ja tämä vikisee ja pyytää miestä lopettamaan, miehen vain tiukentaessa otettaan ja jatkaessa huorittelua.

Vinkkaan portsarin paikalle ja hän kehottaa miestä nousemaan ja lähtemään kotiin.
Miehen tehdessä äänekästä vastarintaa ja riuhtoen naista tällä kertaa hiuksista, portsari tarttuu tätä ranteista ja vääntää, jolloin mies saadaan kammettua ylös pöydästä.
Nainen pomppaa tuolilta ylös ja juoksee miesten perään kohti ulko-ovea meikit poskillaan piipittäen: "Jari! Jos sä vielä kerrankin käyt muhun käsiksi, niin meidän juttu on loppu!"

Vähän myöhemmin nainen tulee luokseni: "Kiitos sulle, se oli ihan hullu. Yhtäkkiä kävi hampailla kiinni", hän sanoo ja osoittaa paisuneita huuliaan.

Itkua ja hammastenkiristystä

2006-04-10T10:51:00.000-07:00

"ÄLÄ SÄ VÄITÄ ettet tiedä missä se mun takki on! Mä tiedän että sä tiedät ja sä et oo mulle mitään vitun lappua antanu että anna se takki nyt vittu jo tänne! Sä otit sen multa etkä antanu mitään lappua mulle, ei oo täällä tommosta lappua USKO-NYT-JO!!"

Nelikymppinen pyylevä rouva huutaa minuuttien ajan tiskillä eikä tee elettäkään oikeasti etsiäkseen lappua laukustaan tai taskuistaan. Naisen hetkeksi rauhoituttua kehottaa toinen vahtimestari kohteliaasti tätä edes lompakosta tarkistamaan ja muutaman minuutin kihisemisen jälkeen narikkalappu löytyy kuin löytyykin lompakon lokeroista. Takki haetaan ja ojennetaan rouvalle, joka nykäisee sen punakkana ja vihaisena itselleen.
Narikkamaksun maksettuaan tuumaan hänelle, että olisi se vain ihanaa jos aikuiset ihmiset käyttäytyisivät aikuisten tavoin. Rouva tuhahtaa ja jatkaa saappaiden kiskomista jalkoihinsa. Hetkeä myöhemmin hän nyyhkyttää ja pyyhii kyyneliä poskiltaan.
Lähtiessään hän toivottaa meille mukavaa illanjatkoa.

.....................................................

"Mä en löydä sitä lappua hei mistään."
"Aijaa."
"Mulla on semmonen musta nahkatakki, musta, semmonen tän pitunen."
"Aijaa."
"Se on semmosta kiiltävää nahkaa ja siel on taskussa kämpän avaimet."
"Aijaa. Mun on mahdotonta löytää sitä tuolta, siellä on yli 400 takkia joista suurin osa on mustia nahkatakkeja, että koita nyt vaan etsiä vielä sitä lappua."
"Joojoo kyl mä ymmärrän, mut siis se on semmosta kiiltävää nahkaa...tiätsä?"
"...."
"...semmonen tän pitunen, ja siel on kotiavaimet taskussa."

......................................................

Sieltä täältä

2006-04-09T01:57:00.000-07:00

Alkuillasta nainen saapuu sisään ja jää narikkatiskille vaihtamaan ulkosaappaitaan avokkaisiin. Tervehdin naista ja jään odottelemaan, samalla katsellen ravintolan menoa. Kenkiä ja takkiaan vihdoin ojentaen nainen jupisee: "kyllä on huonoa palvelua, kun ei asiakkaaseen edes katsota!"
..................................................

"Sen kuulee varmaan aika usein, että en mä saanut mitään lappua?"
"Joo. Toinen yhtä suosittu on 'Ai hä! Mähän maksoin jo!'"
"Hehe, toihan onkin hyvä!"¨
"Eikös. Mutta tää ois nyt yks ja viiskymmentä."
"Ai hä! Mut mähän maksoin jo! Khihihi.."

...................................................

Mies maksaa narikan ja kumartuu puoleeni, samalla ujuttaen kahta euroa käteeni:
"On sulla sen verran hyvä perse...."

..................................................

Perjantai 7.4.

2006-04-08T06:09:00.000-07:00

Fiksu ja filmaattinen rouva saapuu hymyillen narikkaan kahden jälkeen:
"Onko täällä aina tällaista?"
"Yleensä vielä pahempaa", vastaan.
"Niinkö?" hän naurahtaa ja jatkaa "tyttökaverit saivat tarpeekseen jo pari tuntia sitten, nyt tämä alkaa olla liikaa jo minullekin."

........................................................................

Valomerkin aikoihin narikkaan saapuu riitelevä vakkaripariskunta.
M: "Mitä sä ny vittu selität hä?!"
N: "Sä katselet mun parasta kaveria! Luuletko sä että mä en huomaa?!"

Huutaminen jatkuu kymmenisen minuuttia jonka jälkeen rouva saa takkinsa ylleen.
M: Missä _mun_ takki on?
N: En mä tiedä, sulla on se oma narikkalappu.
M: Sehän on sulla! Anna tänne se lappu!
N: Sinä tulit tänne ilman minua, se sun lappu on sulla itelläs...
M: Vitussakaan ole! Kaiva se vitun lappu sieltä laukusta niinku olis jo saatana!
Mies ottaa naisen laukun tiskiltä ja heittää sen naista kohti.
N: Usko nyt että se ei ole mulla vaan se on sulla itselläs!

Mies kaivelee naisen laukkua ja kiroaa, nainen mäkättää. Huomaan miehen narikkalapun törröttävän tämän vyön alta ja sanon siitä hänelle, mutta mies jättää asiani huomiotta ja jatkaa laukun kaivamista ja kiroamista. Toistan asian tällä kertaa naiselle, joka kaivaa lapun miehen vyön alta ja heiluttelee sitä miehen silmien edessä ärsyttävästi virnuillen. Mies sieppaa lapun naisen kädestä ja ojentaa sen minulle. Palattuani takin kanssa mies tuijottaa vihaisena ulko-ovelle ja nainen myhäilee ja virnuilee vieressä, vaihdamme tietäviä katseita: miehet eivät vain osaa.

..........................................................................

Ravintolan vihdoin tyhjennyttyä kello on 04:10. Humalainen naisasiakas harhailee salissa ja etsii kadonnutta laukkuaan horjuen ja henkilökunnalle valittaen.
Portsari1 minulle: "Toi muija on puolisokea, ei se varmaan näkis sitä laukkua vaikka se nostettaisiin sen nenän eteen."
Portsari2 hetkeä myöhemmin: "Kun mä olin 18 kävin naimassa tuota naista, se oli silloin 27. Ja mun faijalla töissä."

............................................................................