22.11.06

Pikkujoulut, osa 1

Kaksi pukumiestä saapuu narikkaan raahateen välissään vaaleanpunaiseen kauluspaitaan ja tummaan pukuun sonnustautunutta, sammumispisteessä olevaa kaveriaan:
"Hei Jukka kaiva sitä lappua ny!"
"Örrgh...shtana.."
Seuraavana hetkenä Jukka alkaa nykiä ja lopulta lohenpunainen oksennus purskahtaa suusta puoliksi itsensä ja kavereiden päälle, puoliksi narikkatiskille.
"Jukka heei! Mitä sä ny! Jukka perkele!" toinen kavereista huutaa ja irrottaa otteensa kaveristaan ja Jukka päätyy polvilleen lattialle omaan oksennuslammikkoonsa.

....................................................................

"Hei kissu! Kissuuuu!!" huutaa humalainen mies tiskillä. Tunnen verisuonteni pullistuvan.
"Niin mitä?!"
"Sulla on aivan EHANAT tissit!" mies jatkaa tuijottaen tiivistii etumustani. "Shaisko niitä vähä kokeilla?"
"No mitäs luulisit?"
"Ihan vähän vaan hei...No älä ny suutu!"
Miehen kaveriporukkaa nauraa rehottaa äänekkäästi kaverinsa ympärillä:
"No ootpa sä herkkähipiäinen! Leikki leikkinä heeeeii!"

...................................................................

Persoonallinen vakkarinainen saapuu narikkaan uusimman saaliinsa kanssa lähteäkseen kotiin ja kaivaa narikkalapun rintaliiveistään. Diivan elkein hän pukee takin ylleen ja ilmoittaessani narikan olevan kaksi euroa hän kääntää katseensa mieheen:
"HÄN maksaa!"
Mies kaivaa kukkarostaan kahden euron kolikon ja on ojentamassa sitä minulle, kun nainen älähtää: "No mutta pitäähän sun nyt vähän tippiä antaa! Ainakin neljä euroa annat noin mukavalle tytölle!"
Mies näyttää vaivaantuneelta ja kaivaa kukkarostaan lisää rahaa, naisen luodessa minuun tietäviä katseita. "Kyllä se kaksi euroa on ihan tarpeeksi." sanon miehelle, joka ei kuitenkaan ota minua kuuleviin korviinsa. Nainen riemastuu ja halaa minua, kääntyen sitten taas miehen puoleen: "Kuule musta tuntuu että se on vähintään KUUSI euroa! Kaiva kaiva, tytöllä on tässä asiakkaita odottamassa!"
Sitten hän kääntyy puoleeni ja supattaa korvaani jotain rikkaista miehistä ja siitä, kuinka minun kannattaisi hymyillä vähän enemmän niin saisin heiltä varmasti enemmän rahaa.

..............................................................

12.9.06

Korotuksia

Saavun työpaikalle hyvissä ajoin, että ehdin juoda kahvit ja jutella maailmanmenosta portsarien kanssa. Istun tyytyväisenä laihan kahvini kanssa tuolille, kun nuorempi pokeista lähestyy minua kasvoillaan vakava ilme:
"Olisi ilmoitusluontoista asiaa..."

Lukuisat toinen toistaan huonommat vaihtoehdot käyvät mielessäni: palkkoja lasketaan, joku saa potkut, työvuorot vähenevät..
"Meidän narikkamaksu on nykyään kaksi euroa."
Jähmetyn kauhusta enkä oikein tiedä mitä pitäisi sanoa. Silmissäni vilisevät kymmenien vaikeiden asiakkaiden epäuskoiset kasvot ja korvissani soivat vastalauseet.

"Se on ihan yleinen korotus, kaikissa muissakin ravintoloissa nostetaan."
Portsari yrittää selvästi tyynnytellä. Taidan olla naamasta aika punainen.
"Mitä mä sanon asiakkaille kun ne alkaa siitä napista? KAIKKI kuitenkin napisee!" saan vihdoin kysyttyä.
Portsari miettii hetken ja vastaa: "Sano, että se menee henkilökunnan mielenterveyskassaan."

Illan aikana kukaan ei valittanut nousseesta maksusta.

...............................................................................................

Humalainen pukumies hiiviskelee kohti narikkatiskiä ilkikurinen ilme kasvoillaan:
"Mitäs jos mä jättäisin nämä mun kalsarit sinne narikkaan?" hän hönkäisee.
Tuijotamme vuoroin miestä ja vuoroin toisiamme.
"Saisinko mä nämä kalsarit sinne jättää?" mies jatkaa. "Ne on puhtaat tietenki!" hän rääkäisee.
"Jos nyt et kuitenkaan. Että ihan jatkat vaan peremmälle, ole hyvä."

Mies vaihtaa kasvoilleen yllättyneen ilmeen, joka vaihtuu silmänräpäyksessä irvitykseksi. Hänen kätensä kohoavat soittamaan ilmakitaraa ja hän huudahtaa: "I'm gonna party like it's a hard day's night!" ja katoaa sitten ihmisten joukkoon.

........................................................................................

Normaalista asiakaskunnasta täysin erottuva pitkä rokkipoika huojuu narikan kulmalla ja menen kysymään narikkalappua. Poika kaivelee kukkaroaan ja katselee sitten ympärilleen:
"Onkohan.... onkohan se sitten vaimokkeella se narikka..."
"Niin olisikohan. Pitäisköhän sun käydä etsimässä sitä ja kysymässä."
"Pitäis varmaan. Tota niin et sä varmaan sitä sieltä löydä ilman sitä lappua?"
"Juu en. Onko se takki minkälainen? Oliko taskuissa jotain?"
"Sä taidat yrittää iskeä mua!"
"En sentään. Heihei!"

Siirryn tiskin toiseen reunaan asiakaspalveluun ja sivusilmällä seuraan rokkipojan tekemisiä toisella reunalla. Kovasti kukkaroa kaivetaan ja taskuja, huokaillaan ja kirotaan. Jossain vaiheessa lappu löytyykin ja narikkakaverini yrittää sitä mieheltä ottaa:
"Eikä kun mä haluan sen pitkän ja tumman!"

Otan viimeiseltä asiakkaalta maksun ja siirryn rokkipojan puoleen. Haen takkinsa ja muistan kehua kuinka hienosti hän lapun löysi. Ja maksu olisi sitten kaksi euroa.
Mies kaivelee kukkaroaan uudestaan, eikä rahaa tunnu löytyvän.
"Mitä mä nyt teen? Ei oo ku kortti..." hän huokaa surullisena.
"Kuule tehdään niin, että sä maksat sen ens kerralla. Tai vaikka huomenna tuut käymässä."
"Oikeasti? Kävisikö se niin! Mä LUPAAN tulla huomenna! Sä oot niin ihana! Sä oon ihanin portsari mitä mä oon ikinä nähnyt!" mies toitottaa ja halaa minua.

......................................................................................

14.8.06

Lauantai 12.8.2006

Vähäeleinen vakkarinainen saapuu ravintolaan heti kymmenen jälkeen ja hetkeä myöhemmin poistuu. Palaaminen tapahtuu parin tunnin kuluttua, jolloin hän lipunmyyjä nappaa häntä hiasta ja pyytää esittämään pääsylipun. Narikkaan päästyään vakkarinainen nauraa:
"Siis tuo lipunmyyjä ei muistanut mua, vaikka käytiin alkuillasta!"
Minä: "Niinkö? Ei se taida muistaa oikein ketään."
Vakkari: "Uskomatonta! Minä sanoin sille, että kuinka sinä et minua muista! Minähän olen illan komein nainen!"

................................................................................

Oudon oloinen mies seisoo narikan edessä ja selvästi miettii kovasti jotain. Hetken kuluttua hän astuu lähemmäs ja kysyy:
"Onkos tytöillä joku koulutus tänä työhön?"
Minä: "Koulutus?"
Mies: "Niin. Joku koulu käyty?"
Minä: "Tekö meinaatte että amiksessa on semmoinen narikkalinja, jossa opetetaan kuinka laitetaan takki naulaan?"
Mies: "Niin. Semmoisenko ootte käyneet?"
Minä: "Joo, kyllä. Se on se vaatesäilytyksen peruskoulutus."
Mies: "Justjust..Tuota tekö sitten myytte näitä narikan nauloja vai?"
Minä: "Kyllä. Aina vuodeksi eteenpäin myydään! Olisitteko semmoisesta kiinnostunut?"
Mies: "Niin... Ei minulle taida oikein vuodeksi olla käyttöä kun harvemmin käyn..Mutta ihan hyvä idea, ei siinä mitään..."
Mies tuumii vielä hetken ja jatkaa sitten matkaa. Meitä naurattaa.

..............................................................................

23.7.06

Pe ja la, 21.-22.7.

Vähäeleinen vakkarinainen saapuu jälleen narikkaan:
M: "No mutta hyvää iltaa!"
N: "Heii...Poika lähti Helsinkiin niin pääsi mamma taas bailaamaan." nainen virnuilee.
M: "Se taitaa se poika olla aika usein siellä Helsingissä?"
Nainen on hetken hiljaa ja alkaa sitten nauramaan: "Nojoo."

Nainen riisuu takkiaan ja selittää kaikenmoista; kuinka iäkäs bussikuski häntä ahdistelee ja kuinka hänellä on maailman paras 28-vuotias hieroja, joka hieroo auki kaikki paikat, jopa SIELTÄ.

........................................................................

Vanha pitkätukkarokkari saapuu naisen kanssa narikkaan. Jonkin aikaa turhaan narikkalappua etsittyään alkaa hän raakkua käheällä äänellään: "Satana! Satana tuokaa se mun takki!"
Tarkkana työntekijänä Neiti Vahtimestari muistaa minne rokkarin sata kiloa painava nahkatakki alkuillasta ripustettiin, ja käykin samantien tarkistamassa mitä sen taskuista löytyy: musta Colt ja Nokian puhelin, jonka kuoressa on tiikerin kuva:
Minä: "Onko sulla siellä taskuissa jotain?"
M: "Vitustako mä tiän mitä siel on."
N: "No oisko siellä joku kännykkä vaikka? Mimmonen sun kännykkä on? Onko siinä joku kuva? Vaikka jonkun ELÄIMEN kuva?"
M: "Emmä tiä missä se on! Missä mun puhelin on? Musta puhelin!" mies raakkuu vaihteeksi naiselleen.

Nainen on selvästi rokkaria rauhallisempi ja selväpäisempi ja yrittääkin kalastaa herralta tietoja. Samalla hän selittää minulle:
N:"Me vasta äsken tavattiin ja tää mies on jotenki niin pelottava kun se on niin vihainen. Vähän mua välillä pelottaa että kohta se lyö, mutta mä tiedän että se on pohjimmiltaan mukava tyyppi ja haluan sen mukavan tyypin jostain tästä löytää."
Minä: "No onnea yritykselle."

Jonkin aikaa muita asiakkaita palveltuani käännyn taas rokkarin puoleen, joka tässä vaiheessa on jo luopunut toivosta lappunsa löytämiseksi. Nainen yrittää edelleen kysellä mistä takin voisi tunnistaa:
N: "Se kännykkä on siellä sun takin taskussa. Minkälainen se on? Nämä tytöt yrittää sua vain auttaa, ei ne tiedä muuten mikä takki on sun."
Mies: "Vittushatana mä en edes tiedä missä mun kännykkä on! Pistä se turpa jo kiinni vittu mä haluan mun takin NYT! Missä se mun takki on?" mies kääntyy minun puoleeni. Tässä vaiheessa nainen alkaa itkemään ja juoksee vessaan.
Minä: "Niin, mä en vo tietää mikä se sun takki on jos sä et kerro mistä mä sen tunnistan. Mieti nyt, että onko sulla siellä taskuissa jotain."
Mies: "Sytkäri. Musta."
Minä: "Ai Coltin sytkä?"
Mies: "Joo."

Haen takin ja kiikutan sen miehelle, joka kaivaa samantien sen taskusta puhelimensa.
Minä: "No katos ny, siinä on tiikeri."
Mies: "Niin on...joo..."
Minä: "Se ois sit yks ja viiskyt."
Mies: "Minne se nainen meni?"
Minä: "Tonne vessaan se meni."
Mies: "Sitäkö täs pitää sit venaa. Vittumä mitää venaa."

Mies kiskoo takin päälleen ja nainen palaa paikalle yllättyneenä että takki on löytynyt.
N: "Hei mahtavaa, kiitos sulle! Kyllä sä sait tolta tytöltä niin hyvää palvelua!" nainen kääntyy puoleeni: "Onks tää maksanu jo? No nyt maksat! Yks ja viiskyt, niin mahtavaa palvelua sait!"
Mies örisee ja rohisee ja jonkun ajan kuluttua saa kaivettua rahat. Nainen kiittää ja halaa minua ja lähtee sitten miestä mukana vetäen pois.

..........................................................................

Tuttu naisasiakas saapuu ravintolaan ja toimittaa narikassa:
"Mä jotenkin ajattelin ettei varmaan olis paljoa porukkaa tääl, kun on Jazzit ja kaikki ja sielläki näky niin paljon näitä vakionaamoja täältä. Mä sit sieltä kumminki lähdin seitsemältä tekeen pojalle ruokaa ja ajattelin sit siinä kotona et no vittu, kai sitä vois lähtee. Ja tänne mä sit tulin, vaikka ei tääl kyllä paljoa porukkaa oo."

.........................................................................

10.6.06

Perjantai 9.6.2006

Vanhempi mies saapuu narikkaan ja antaa minulle takkinsa. Kääntyessäni viedäkseni takin naulakkoon mies huutaa perääni ja selittää jotain tupakoista. Vien takin takaisin ja hän alkaa kaivelemaan taskujaan kuin hidastetussa filmissä, tupakka-askia löytämättä. Hetken kaiveltuaan hän nostaa katseensa minuun ja sammaltaa:
"Onko shulle koshkaan käynyt niin, että et kotona löydä alushhousuja?"

...............................................................

Edellisviikonloppuna turhankin tutuksi käynyt keski-ikäinen pyylevä mies saapuu heti kymmenen jälkeen ravintolaan:
M: "Taasko sä oot täällä? Sun pitäis olla jossain muualla!"
Minä: "Ihan niinkuin viime viikonloppunakin...."
M: "Kyllä mä tiedän miks sä täällä oot! Sä oot täällä iskemässä miehiä!"
Minä: "Jos otetaan huomioon, että täällä miesten keski-ikä on lähempänä viittäkymmentä niin tuskinpa vain."
M: "Joopajoo, kuule! On täällä nuoriakin! Sen takia sä täällä oot töissä!"

Olin edellisviikonloppuna käynyt molempina päivinä hänen kanssaan keskustelua siitä, miksi "oikeasti" olen narikassa töissä. Hän kun oli varma että siihen on yksi toinen syy kuin rahan tarve ja mukava duuni. Hänen mielestään nainen on narikassa samasta syystä kuin armeijassakin: etsimässä miehiä. Raivostuttavaa inttämistä.

...............................................................

Edellisviikonlopusta tuttu vähäeleinen vakkarinainen saapuu ystävättärensä kanssa narikkaan:
N: "Siis taas te ootte täällä..Kuinka te jaksatte?? Mä en jaksais kyllä...Onko toi oikeesti kivaa työtä?"
Minä: "Kyllä."
N: "Ihanks totta? Niin tai on se varmaan mukavaa kun on niin vaihtelevaa..."
Minä: "Niiiiin ja sitten kun on niin ihania asiakkaita!" huokaan ja hymyilen naisille aurinkoisen merkitsevästi.
Naiset: "Niiiiiin tottakaaiii!" he hymyilevät minulle takaisin tietämättä olinko tosissani vai vittuilinko vain.

4.6.06

La 3.6.2006

Ennestään tuntematon kolmikko saapuu ravintolaan heti kymmeneltä:
"Onpa täällä vielä hiljaista!" naisista vanhempi ihmettelee. "Mihin aikaan tänne yleensä tulee ihmisiä?"
"Yleensä tuossa joskus puolenyön aikaan. Saapi tosin nähdä kuinka nämä tämän päiväiset juhlat vaikuttavat asiaan." vastaan.
"Vai niin. Meillä Helsingissä ravintolat ovat tähän aikaan jo iiihan täynnä juhlijoita!" nainen jatkaa.

--

Tuntia myöhemmin kolmikko saapuu narikkaan käydäkseen välillä jossain muualla:
"Koska toi bändi oikein alkaa soittamaan? Helsingissä aloitetaan yleensä heti kymmeneltä."
"Kyllä sen tässä yhdentoista aikaan pitäisi aloittaa."
"Pitääkös tää narikka maksaa uudestaan sitten kun taas kahden aikaan tullaan takaisin?"
"Ei tarvitse."
"Mutta mitä jos ette muista että ollaan käyty jo?"
"Eiköhän me muisteta..."

...............................................................................

Nelikymppinen mies saapuu lähtöaikeissa narikkaan ja saa takkinsa.
Minä: "Ja se olisi se yksi ja viisikymmentä."
M: "Joo...Jaah, hoidetaanpa tämä ihan ensimmäisenä ettei sitten unohdu."
Mies kaivaa lompakkonsa kolikkotaskusta vihkisormuksen ja pujottaa sen nimettömäänsä.

.................................................................

Yleensä niin vähäeleinen vakkarinainen saapuu narikkaan ja kääntyy puoleeni:
N: "Musiikki on niin ihanaa kun on kännissä!" hän huudahtaa.
Minä: "Niinkö?"
N: "Joo! Aivan mahtavaa! Hei onks sulla ihanaa?"
Minä: "Ei varsinaisesti."
N: "Onko sulla hyvä palkka? Mä en tajuu miten tommosta työtä voi jaksaa!"
Minä: "Ihan tarpeeksi hyvä."
N: "Aijaa! No mutta mä en kyllä jaksais tommosta työtä! Mut kivaa iltaa sulle! Mä laitan tän lapun tänne näin, muistathan sä sitten? Koska mä en IKINÄ sitä sit löydä!"

6.5.06

Perjantai 5.5.2006

Valomerkin jälkeen viimeisten asiakkaiden joukossa narikkaan saapuu nuori, kiharatukkainen mies ja vanhempi, rempseä vakkarinainen. Kutsuttakoon häntä vaikka Lissuksi, hän tulee varmasti esiintymään tulevissakin postauksissa. Yksi lempiasiakkaistani.

M: "Tää Lissu täs on mun esimies!"
Lissu rääkyy kovaan ääneen vieressä: "TJOOO! Voikshä KUVITELLA!"
Mies kääntyy minuun päin: "Sä oot kyllä tosi älykkään näköinen."
Minä: "Niinkö?"
M: "Joo." Hän katselee minua tutkivasti: "Saanks mä kysyy yhden kysymyksen?"
Minä: "No, kysy pois."

M: "Ootko sä kauppakorkeessa?"
Minä: "En todellakaan."
Lissu repeilee miehelle vieressä: "Hei SORI mut naurattaa vähä!"
M: "Entä sit yliopistolla? Ootsä siellä?"
Minä: "No en kyllä sielläkään."
M: "Aijaa..." Hän kääntyy työkaverini puoleen "Onko hän ihan ammattilainen vai?"
Työtoveri: "Joo kyllä hän taitaa olla."
M: "Aha aha." hän kääntyy takaisin puoleeni "Oisko sulla hei jotain käyntikorttia?"
Minuakin alkaa jo naurattamaan Lissun repeileminen: "Eipä kuule taida olla tähän hätään."
M: "Mistä mä sit voisin tavoittaa sut?"
Minä: "Täältä."
M: "Siis mä ihan oikeasti haluisin nähdä sut joskus."

Lissu nauraa räköttää vieressä. Minä toivotan hyvää illan jatkoa ja poistun takavasemmalla. Miehen päästessä ulko-ovelle asti kuulen hänen kyselevän portsarilta nimeäni.

Kävijälaskuri