Lauantai 30.4.2006

"Se ois euro viiskymmentä."
"Siis täähän maksettiin jo tullessa!"
"Ei, vaan kaikki maksavat lähtiessä."

*jupinaa*

"Joo kyllä mä tiedän miks te otatte sen maksun vasta kun ihmiset lähtee!"
"Niinkö?"
"Joo, kato, en mä oo mikään idiootti."
"..."
"Se on se kun ihmiset on siinä kunnossa kun ne lähtee pois, että ne ei tajuu kuinka paljon rahaa teille antaa. Eikä ne tajua ottaa vaihtorahojakaan! Kyllä mä tiedän! Huijausta koko juttu kato!"

.....................................................

Viisikymppinen mies on maksamassa:
"Onkos tämä ravintola se, mistä kirjoitettiin lehdessä?"
"Jaa kuule en tiedä kun en lue lehtiä. "
"Onkohan tämä se?"

Mies nojailee tiskiin omistajan elkein jatkokysymystä odottaen.

"No mitäs siellä lehdessä sitten oikein luki?"
"Niiiin siellä luki että annetaan aina vaihtorahat väärin!" hän julistaa.
"Ai niinkö siellä luki? No ohhoh."
"Joo kuule! Onko se tämä se paikka?"
"Kuule en usko. Ole hyvä."
Ojennan miehelle vaihtorahat.
Mies laskee suurelkeisesti saamansa rahat ja silmäilee minua merkitsevästi.
Jätän suurelkeisesti hänet huomioimatta ja katsahdan työkaveria merkitsevästi.

...............................................

Sekavahko mummeli saapuu valomerkin jälkeen narikkaan viimeisten joukossa:
"Mun takki....en löydä sitä...."
"Niin onko sulla se lappu hukassa vai? Ootko katsonu taskut?"

Mummeli tuijottaa ja vääntelee naamaansa
"Mää oon....asiakas....mä oon asiakas....täs ravintolas.."
"Niin, niin te olette. Minkälainen se takki on?"
"Mitä se sulle kuuluu."
"Jaahas. No, antaa olla sitten."

Mummeli kaivelee kukkaroaan ja löytää narikkalapun.
"Se olisi sitten yksi ja viisikymmentä."
"Jaaaa....En tiedä...onko sitten rahaa..."
"No toivotaan että on."
"Ai miksi...toivotaan? Hä?"
"Niin oishan se varmasti mukavaa jos olis. Sitä rahaa."

Mummeli tuijottaa minua epäuskoisen vihaisesti, mutta leppyy samantien. Hän ojentaa minulle kukkaronsa josta kaivan rahat.
Toivotan hyvää yötä, mummon katse harhailee seinissä ja hän hihittää itsekseen.

Helsinkiläiset ja vainoaja

"Ai siis maksaaks tää jotain? Johan on...Ei meillä Helsingissä tarvitse ikinä maksaa!"

........................................

"Niin tämäkös maksetaan nyt lähtiessä? En tahtonut muistaa, koska Helsingissä tavataan ottaa maksu aina etukäteen."

........................................

Nuorempi miesasiakas, jonka muistan sinnikkäänä iskijänä reilun vuoden takaa, tulee narikan tiskille nojailemaan ja aloittaa juttua:
"Sä se oot vieläkin yhtä kylmän näköinen."
"Joo, se on mun duunii."
"Hehheh, niinhän se..Taidat vaan sillä hätistellä kaikki ihailijat karkuun."
"..."

Mies lähtee ja palaa myöhemmin takaisin, tällä kertaa sivutiskille istuskelemaan:
"Sä se oot jaksanu täällä jo aika pitkään tehdä duunia."
"Joo, onhan täs muutama vuosi mennyt. Tosin oli tossa viime vuonna vähä pidempi tauko."
"Aijaa? No mut mä kans asuin muualla, en sit vissiin onneks menettäny mitää?"
"..."

Mies lähtee ja palaa myöhemmin takaisin, jälleen sivutiskille:
"Tieksä, mä oon taas kiertäny koko tän baarin läpi ja sä oot edelleen kaikista kaunein nainen. Tuuks vähä tänne hetkeks jutteleen?"
"En mä nyt, mulla on täs töitäki."

Mies jatkaa sitkeästi vääntämistään ja tuijottamistaan valehtelematta parisen tuntia.
"Kyllä sä oot vieläki mun rakas hei, jos sulla ei olis tota vahtikoiraa (työkaverini) tossa niin voisin sanoa sulle vähä muutakin..."

Jätän miehen täysin huomiotta ja keskityn tekemään itsestäni kiireisen näköisen.
Mies istuu tiskillä vielä reilun puoli tuntia ja katoaa sitten saliin. Hieman myöhemmin hän yrittää takaovesta narikkaan sisälle. Epäonnistuttuaan hän kiertää takaisin tiskille ja pyytää takkinsa, sitten vuoroin istuu tiskillä tai harhailee salissa. Jossain vaiheessa vinkkaan portsarin auttamaan ja tämä heittää miehen ulos. Mies kuitenkin palaa vielä kerran, ja portsarin jälleen tullessa hän takertuu narikan tolppaan ja roikkuu siinä, selittäen jotain mitä onneksi en kuule.

Pitkät pyhät, Osa 2

Mies tulee narikkaan ja saa takkinsa. Hän maksaa kymmenellä eurolla ja annan vaihtorahat takaisin. Saatuaan takin ylleen hän sanoo maksaneensa viidelläkympillä, tästä vaihtorahasta puuttuu neljäkymmentä euroa. Vastaan että höpöhöpö, se oli kymppi. Äläkä väitä, koska minä olen tässä se, joka on selvinpäin. Mies jää hölmistyneenä kaivelemaan kukkaroaan.

Hetken kuluttua miehen ystävä on saapunut myös narikkaan ja kyselee takkinsa perään, joka kuulemma oli samassa naulassa aikaisemman herran kanssa:
"Missä se mun takki on?"
"Tarvisin sen teidän narikkalapun että pystyn sen tuolta löytämään. Se on tämmöinen."
"Eieiei kun se mun takki oli samassa ton mun kaverin kanssa."
"Siinä naulassa ei valitettavasti ollut kuin tämä yksi takki."
"Käyppäs nyt kuule katsomassa, kyllä se siellä on!"

Muutaman tarkistuskerran jälkeen ja useamman muunkin naulakon läpikäymisen jälkeen asiakkaalla alkaa verenpaine nousta. Samoin minulla:
"Kuinka sä selität sen että se mun takki ei oo siellä? Kuinka SÄ selität sen, että se takki on sieltä kadonnut?!"
"Mun ei sitä tarvi selitellä jos sä ite oot sen sun lappus hukannut! Koita nyt vaan käydä taskus ja tavaras läpi jos se vaikka löytyis!"
"Mä oon kuule kaikki jo katsonu ja meillä on se sillä samalla lapulla ollut! Sä et kuule täälä edes ollut sillon kun mä tänne tulin!"
"No itseasiassa mä oon kyllä seissyt tässä kello kymmenestä lähtien ja muistan oikein elävästi kun sä tänne tulit."

*molemminpuolista huutoa*
*epäuskoista tuijottamista*

"Mees nyt etsimään se takki! Jos sitä ei löydy niin mä pidän huolen että sulla ei enää duunia täällä ole!!"
"Sä voit kuule mennä sanomaan vaikka tolle pokelle tonne ovelle jos sitä kiinnostais tulla sitä sun takkia etsimään, koska mä en sitä aio tehdä."

Asiakas mulkaisee minua vihaisesti ja lähtee painelemaan kohti ovipokea. Hetken kuluttua hän palaa ja ojentaa narikkalappunsa työkaverilleni.
En voi olla hymyilemättä. Kysyn että no, mistäs se lappu löytyi? Taivastaakos tuo tippui?
Mies tuijottaa ja kihisee.

Takin saatuaan sanon narikkamaksun olevan euroviisikymmentä ja mies hermostuu uudestaan:
"Ja vieläkö tästä pitäs maksaa?! Just joo! Ei minkäänlaista palvelua ja vielä pitäs maksaa!"
Hän kaivaa pankkikortin kukkarostaan ja heittää sen tiskille.
"Valitettavasti meillä ei tässä narikassa käy kortti ollenkaan. Eli jos sulta ei käteistä löydy niin ihan vapaasti voit mennä vaikkapa tonne tiskille höyläämään."
"Se on sun oma vikas jos ei kortti käy! Sitten mun ei tarvi maksaa ollenkaan!"

Tässä vaiheessa miehen aikaisemmin niin mukana ollut ystävä kehottaa miestä menemään ja höyläämään. Miehet käyvät yhdessä tiskillä ja palaavat vähän myöhemmin maksamaan.
Asiakas heittää tiskille kymmenen euroa ja työkaverini antaa hänelle vaihtorahat:
"Noh! Missä se kuitti viipyy!? Mitä tää makso?"
"Se oli sen yks ja viiskyt."
"Noni, kuitti tänne niinku olis jo!"

Portsari salin puolelta kävelee sattumalta narikan ohi ja kuulee asiakkaan huudon, tulee tiskille ja kysyy työkaverilta paljonko mies antoi. Hän kaivaa kassasta miehen antaman kympin ja antaa sen miehelle:
"Pidä kymppis ja pyyhi sillä vaikka persees, mutta nyt sä lähdet helvettiin täältä!"

Ja niin miestä vietiin.

Omat kädet tärisivät vielä puoli tuntia tapahtuneen jälkeen. Raivostuttavaa.

Pitkät pyhät, Osa 1

Hintelä mies horjuu narikan ohi kohti vessaa oksennuksen valuessa suusta.
Vanaa seuraamalla löytänee helposti takaisin lähtöpisteeseen.

..................................................

Nojailen salin puolella tilan jakajaan ja tähyilen katon rajassa olevaa televisiota. Miesasiakas seisahtuu eteeni ja peittelemättä tarkastelee minua päästä varpaisiin, sanoo sitten: "Sullon hyvä runko. Ooks joku voimistelija vai?"

.................................................

Pöydässä narikan vieressä istuu poninhäntäinen, tukeva mies ja tämän vaaleahiuksinen naisystävä. Mies vääntää naisen niskaa ja tämä vikisee ja pyytää miestä lopettamaan, miehen vain tiukentaessa otettaan ja jatkaessa huorittelua.

Vinkkaan portsarin paikalle ja hän kehottaa miestä nousemaan ja lähtemään kotiin.
Miehen tehdessä äänekästä vastarintaa ja riuhtoen naista tällä kertaa hiuksista, portsari tarttuu tätä ranteista ja vääntää, jolloin mies saadaan kammettua ylös pöydästä.
Nainen pomppaa tuolilta ylös ja juoksee miesten perään kohti ulko-ovea meikit poskillaan piipittäen: "Jari! Jos sä vielä kerrankin käyt muhun käsiksi, niin meidän juttu on loppu!"

Vähän myöhemmin nainen tulee luokseni: "Kiitos sulle, se oli ihan hullu. Yhtäkkiä kävi hampailla kiinni", hän sanoo ja osoittaa paisuneita huuliaan.

Itkua ja hammastenkiristystä

"ÄLÄ SÄ VÄITÄ ettet tiedä missä se mun takki on! Mä tiedän että sä tiedät ja sä et oo mulle mitään vitun lappua antanu että anna se takki nyt vittu jo tänne! Sä otit sen multa etkä antanu mitään lappua mulle, ei oo täällä tommosta lappua USKO-NYT-JO!!"

Nelikymppinen pyylevä rouva huutaa minuuttien ajan tiskillä eikä tee elettäkään oikeasti etsiäkseen lappua laukustaan tai taskuistaan. Naisen hetkeksi rauhoituttua kehottaa toinen vahtimestari kohteliaasti tätä edes lompakosta tarkistamaan ja muutaman minuutin kihisemisen jälkeen narikkalappu löytyy kuin löytyykin lompakon lokeroista. Takki haetaan ja ojennetaan rouvalle, joka nykäisee sen punakkana ja vihaisena itselleen.
Narikkamaksun maksettuaan tuumaan hänelle, että olisi se vain ihanaa jos aikuiset ihmiset käyttäytyisivät aikuisten tavoin. Rouva tuhahtaa ja jatkaa saappaiden kiskomista jalkoihinsa. Hetkeä myöhemmin hän nyyhkyttää ja pyyhii kyyneliä poskiltaan.
Lähtiessään hän toivottaa meille mukavaa illanjatkoa.

.....................................................

"Mä en löydä sitä lappua hei mistään."
"Aijaa."
"Mulla on semmonen musta nahkatakki, musta, semmonen tän pitunen."
"Aijaa."
"Se on semmosta kiiltävää nahkaa ja siel on taskussa kämpän avaimet."
"Aijaa. Mun on mahdotonta löytää sitä tuolta, siellä on yli 400 takkia joista suurin osa on mustia nahkatakkeja, että koita nyt vaan etsiä vielä sitä lappua."
"Joojoo kyl mä ymmärrän, mut siis se on semmosta kiiltävää nahkaa...tiätsä?"
"...."
"...semmonen tän pitunen, ja siel on kotiavaimet taskussa."

......................................................

Sieltä täältä

Alkuillasta nainen saapuu sisään ja jää narikkatiskille vaihtamaan ulkosaappaitaan avokkaisiin. Tervehdin naista ja jään odottelemaan, samalla katsellen ravintolan menoa. Kenkiä ja takkiaan vihdoin ojentaen nainen jupisee: "kyllä on huonoa palvelua, kun ei asiakkaaseen edes katsota!"
..................................................

"Sen kuulee varmaan aika usein, että en mä saanut mitään lappua?"
"Joo. Toinen yhtä suosittu on 'Ai hä! Mähän maksoin jo!'"
"Hehe, toihan onkin hyvä!"¨
"Eikös. Mutta tää ois nyt yks ja viiskymmentä."
"Ai hä! Mut mähän maksoin jo! Khihihi.."

...................................................

Mies maksaa narikan ja kumartuu puoleeni, samalla ujuttaen kahta euroa käteeni:
"On sulla sen verran hyvä perse...."

..................................................

Perjantai 7.4.

Fiksu ja filmaattinen rouva saapuu hymyillen narikkaan kahden jälkeen:
"Onko täällä aina tällaista?"
"Yleensä vielä pahempaa", vastaan.
"Niinkö?" hän naurahtaa ja jatkaa "tyttökaverit saivat tarpeekseen jo pari tuntia sitten, nyt tämä alkaa olla liikaa jo minullekin."

........................................................................

Valomerkin aikoihin narikkaan saapuu riitelevä vakkaripariskunta.
M: "Mitä sä ny vittu selität hä?!"
N: "Sä katselet mun parasta kaveria! Luuletko sä että mä en huomaa?!"

Huutaminen jatkuu kymmenisen minuuttia jonka jälkeen rouva saa takkinsa ylleen.
M: Missä _mun_ takki on?
N: En mä tiedä, sulla on se oma narikkalappu.
M: Sehän on sulla! Anna tänne se lappu!
N: Sinä tulit tänne ilman minua, se sun lappu on sulla itelläs...
M: Vitussakaan ole! Kaiva se vitun lappu sieltä laukusta niinku olis jo saatana!
Mies ottaa naisen laukun tiskiltä ja heittää sen naista kohti.
N: Usko nyt että se ei ole mulla vaan se on sulla itselläs!

Mies kaivelee naisen laukkua ja kiroaa, nainen mäkättää. Huomaan miehen narikkalapun törröttävän tämän vyön alta ja sanon siitä hänelle, mutta mies jättää asiani huomiotta ja jatkaa laukun kaivamista ja kiroamista. Toistan asian tällä kertaa naiselle, joka kaivaa lapun miehen vyön alta ja heiluttelee sitä miehen silmien edessä ärsyttävästi virnuillen. Mies sieppaa lapun naisen kädestä ja ojentaa sen minulle. Palattuani takin kanssa mies tuijottaa vihaisena ulko-ovelle ja nainen myhäilee ja virnuilee vieressä, vaihdamme tietäviä katseita: miehet eivät vain osaa.

..........................................................................

Ravintolan vihdoin tyhjennyttyä kello on 04:10. Humalainen naisasiakas harhailee salissa ja etsii kadonnutta laukkuaan horjuen ja henkilökunnalle valittaen.
Portsari1 minulle: "Toi muija on puolisokea, ei se varmaan näkis sitä laukkua vaikka se nostettaisiin sen nenän eteen."
Portsari2 hetkeä myöhemmin: "Kun mä olin 18 kävin naimassa tuota naista, se oli silloin 27. Ja mun faijalla töissä."

............................................................................