Pitkät pyhät, Osa 2

Mies tulee narikkaan ja saa takkinsa. Hän maksaa kymmenellä eurolla ja annan vaihtorahat takaisin. Saatuaan takin ylleen hän sanoo maksaneensa viidelläkympillä, tästä vaihtorahasta puuttuu neljäkymmentä euroa. Vastaan että höpöhöpö, se oli kymppi. Äläkä väitä, koska minä olen tässä se, joka on selvinpäin. Mies jää hölmistyneenä kaivelemaan kukkaroaan.

Hetken kuluttua miehen ystävä on saapunut myös narikkaan ja kyselee takkinsa perään, joka kuulemma oli samassa naulassa aikaisemman herran kanssa:
"Missä se mun takki on?"
"Tarvisin sen teidän narikkalapun että pystyn sen tuolta löytämään. Se on tämmöinen."
"Eieiei kun se mun takki oli samassa ton mun kaverin kanssa."
"Siinä naulassa ei valitettavasti ollut kuin tämä yksi takki."
"Käyppäs nyt kuule katsomassa, kyllä se siellä on!"

Muutaman tarkistuskerran jälkeen ja useamman muunkin naulakon läpikäymisen jälkeen asiakkaalla alkaa verenpaine nousta. Samoin minulla:
"Kuinka sä selität sen että se mun takki ei oo siellä? Kuinka SÄ selität sen, että se takki on sieltä kadonnut?!"
"Mun ei sitä tarvi selitellä jos sä ite oot sen sun lappus hukannut! Koita nyt vaan käydä taskus ja tavaras läpi jos se vaikka löytyis!"
"Mä oon kuule kaikki jo katsonu ja meillä on se sillä samalla lapulla ollut! Sä et kuule täälä edes ollut sillon kun mä tänne tulin!"
"No itseasiassa mä oon kyllä seissyt tässä kello kymmenestä lähtien ja muistan oikein elävästi kun sä tänne tulit."

*molemminpuolista huutoa*
*epäuskoista tuijottamista*

"Mees nyt etsimään se takki! Jos sitä ei löydy niin mä pidän huolen että sulla ei enää duunia täällä ole!!"
"Sä voit kuule mennä sanomaan vaikka tolle pokelle tonne ovelle jos sitä kiinnostais tulla sitä sun takkia etsimään, koska mä en sitä aio tehdä."

Asiakas mulkaisee minua vihaisesti ja lähtee painelemaan kohti ovipokea. Hetken kuluttua hän palaa ja ojentaa narikkalappunsa työkaverilleni.
En voi olla hymyilemättä. Kysyn että no, mistäs se lappu löytyi? Taivastaakos tuo tippui?
Mies tuijottaa ja kihisee.

Takin saatuaan sanon narikkamaksun olevan euroviisikymmentä ja mies hermostuu uudestaan:
"Ja vieläkö tästä pitäs maksaa?! Just joo! Ei minkäänlaista palvelua ja vielä pitäs maksaa!"
Hän kaivaa pankkikortin kukkarostaan ja heittää sen tiskille.
"Valitettavasti meillä ei tässä narikassa käy kortti ollenkaan. Eli jos sulta ei käteistä löydy niin ihan vapaasti voit mennä vaikkapa tonne tiskille höyläämään."
"Se on sun oma vikas jos ei kortti käy! Sitten mun ei tarvi maksaa ollenkaan!"

Tässä vaiheessa miehen aikaisemmin niin mukana ollut ystävä kehottaa miestä menemään ja höyläämään. Miehet käyvät yhdessä tiskillä ja palaavat vähän myöhemmin maksamaan.
Asiakas heittää tiskille kymmenen euroa ja työkaverini antaa hänelle vaihtorahat:
"Noh! Missä se kuitti viipyy!? Mitä tää makso?"
"Se oli sen yks ja viiskyt."
"Noni, kuitti tänne niinku olis jo!"

Portsari salin puolelta kävelee sattumalta narikan ohi ja kuulee asiakkaan huudon, tulee tiskille ja kysyy työkaverilta paljonko mies antoi. Hän kaivaa kassasta miehen antaman kympin ja antaa sen miehelle:
"Pidä kymppis ja pyyhi sillä vaikka persees, mutta nyt sä lähdet helvettiin täältä!"

Ja niin miestä vietiin.

Omat kädet tärisivät vielä puoli tuntia tapahtuneen jälkeen. Raivostuttavaa.